Minähän se jälleen arvon blogini rakkaat lukijat!

Päivät menee kuin siivillä. Näytelmä-esitys lähestyy ERITTÄIN uhkaavasti, ja eilen vielä en muistanut vuorosanoja. Mutta nyt, tänään, muistin jokaisen! *aplooraa* Koulussa oli yhtä tuskaa, kun yksi henkilö oli hirveän veemäinen minua kohtaan. Teki mieli haistattaa pitkät mokomalle ääliölle. Tuon seikan takia sain lähteä kotiin, ja hetkessä olin unohtanut koko jutun. Miksi aina vain minua kiusataan, eikä kukaan osaa auttaa?

Aikani menee karateen ja sen harjoittelemiseen, joten voi olla, ettette näe minua vähään aikaan täällä.

Mutta nyt Sayonara kaikille!!